Oletko perfektionisti? Näin pääset siitä eroon

Perfektionismi.

Se vakiovastaus työhaastattelussa kysymykseen: Mikä on suurin heikkoutesi?

Perfektionismi kuitenkin voi olla heikkous. Tässä artikkelissa kerron, miksi perfektionismi on haitallista, kuinka tunnistat perfektionismin itsessäsi sekä tietenkin annan 5 vinkkiä, joiden avulla pääset eroon perfektionismista.

Paras on hyvän vihollinen.

Voltaire

Hyvä vs. paha perfektionismi

Ennen kuin siirrymme eteenpäin, on hyvä todeta, että kaikki perfektionismi ei ole huono asia. Itse asiassa perfektionismia on kahta tyyppiä:

  • Adaptiivinen perfektionismi
  • Maladpiivinen perfektionismi

Näistä adaptiivinen on tervettä ja motivoivaa perfektionismia. Adaptiivinen perfektionisti jättää pienet yksityiskohdat toissijaisiksi ja keskittyy kokonaisuuteen. Hän oppii virheistään ja iloitsee onnistumisistaan sekä motivoituu tavoitteistaan.

Maladptiivinen eli ns. neuroottinen perfektionisti sen sijaan kokee jatkuvaa painetta täyttää täysin epärealistiset tavoitteensa. Stressi ja alemmuudentunne ovat jatkuvasti läsnä. Hän jää jatkuvasti jumiin merkityksettömiin yksityiskohtiin, mikä aiheuttaa myöhästelyä ja viivyttelyä.

Haitallinen perfektionismi merkit ja oireet

Muita perfektionismin piirteitä ja ongelmia

Yllä mainitut kaksi erilaista perfektionismia eivät varmastikaan ole joko-tai, vaan jonkinasteisia välimuotoja voi myös olla olemassa.

Jos tunnistit itsessäsi joitain maladaptiivisen perfektionismin piirteitä, mutta ole vielä hiukan epävarma, tässä on muutamia  yleisiä ajatuksia, joita täydellisyyden tavoittelija voi kohdata:

  • Kaikki täydellisyyttä huonompi on epäonnistuminen.
  • ”Kaikki tai ei mitään. Jos en tee sitä täydellisesti, en tee sitä ollenkaan.”
  • ”Kuolen häpeästä, jos teen virheen.”
  • ”Minun olisi pitänyt ennakoida ja tietää virheet etukäteen.”
  • ”Vaikka olen lukenut kokeeseen paljon, se ei tule menemään hyvin.”
  • Olet jatkuvasti pettynyt itseesi.
  • Et pidä ryhmätöistä, koska pelkäät muiden pilaavan työn.

Vaikka perfektionismista ja täydellisyyden tavoittelusta voi olla hyötyäkin, siitä – neuroottisesta perfektionismista – on myös haittaa:

  • Viivyttelet, koska odotat ”täydellistä hetkeä”
  • Palautat tehtävät myöhässä, koska jäät jumiin täysin merkityksettömiin yksityiskohtiin.
  • Stressaat paljon, koska pelkäät moitteita ”huonosta työstä” ja olet asettanut itsellesi epärealistiset tavoitteet. 
  • Riskeeraat mielenterveytesi

Toivottavasti shokkihoito tepsi (😉), ja kokeilet seuraavia vinkkejä:

Kuinka päästä eroon perfektionismista?

Pyri edistymiseen, älä täydellisyyten

Ennen kuin siirrymme konkreettisiin vinkkeihin on tärkeää muistaa, että ongelman hoitaminen alkaa aina sen tunnistamisesta ja myöntämisestä.

Tämä voi olla se vaikein vaihe, mutta jos tunnistit itsessäsi edellä mainittuja merkkejä, kannattaa tutkiskella itseään lisää ja kokeilla seuraavia vinkkejä, joiden avulla pääset yli perfektionismista:

1. Tajua, että et ole täydellinen. Kukaan ei ole

Perfektionistit voivat olla hyvinkin perillä siitä, etteivät he itse ole täydellisiä, mutta varsinkin tuo toinen osa voi olla hankala tajuta.

Olemme joka hetki yhteydessä satoihin – ellei tuhansiin – ihmisiin, ja he kaikki tuovat esille tarkoin valitun ja huolitellun kuvan itsestään. Ulkopuoliset näkevät ainoastaan kovan työn hedelmät; täydellisen vartalon tai todistuksen – eivät kovaa työtä tai sen aikana vääjämättä tapahtuneita virheitä.

Muista, että epätäydellisyys ja virheet ovat osa prosessia!

2. Aloita, äläkä välitä virheistä

Write with the door closed; rewrite with the door open

Stephen King

Kuten ylempänä sanoin, monien perfektionistien on vaikea päästä alkuun, koska he

  • odottavat, että työ on täydellinen heti alusta alkaen ja jäävät jumiin merkityksettömiin yksityiskohtiin tai
  • eivät edes aloita, koska ”eivät täytä” itselleen asettamia epärealistisia vaatimuksia.

Tämän takia on tärkeää päästä edes alkuun ja saada ensimmäinen prototyyppi valmiiksi. (Kokeile Pomodoro-tekniikkaa viivyttelyn lopettamiseen)

Älä huolehdi siitä, että joku näkisi keskeneräisen ja ”epätäydellisen” tuotoksesi. Tärkeintä on saada ensimmäinen versio ja kokonaiskuva valmiiksi, oli se kuinka kamala tahansa. 

Tämän jälkeen on aika tutkiskella sitä kriittisesti ja muokata. Voit vaikka pyytää joltain palautetta työstäsi. Muista kuitenkin, että rakentava palaute ei ole moite! Älä ota kommentteja henkilökohtaisesti, vaan käytä niitä työsi parantelemiseen.

3. Vertaa itseäsi itseesi, älä muihin

Muistatko vielä ensimmäisen kohdan? Kaikki haluavat tuoda esille parhaimman puolen itsestään.

Tämän takia (aloittelijan) ei pitäisi verrata itseään henkilöön, joka on harjoitellut paljon enemmän. Esimerkiksi ei ole reilua verrata ensimmäistä pohtivaa esseetään jonkun toisen, vapaa-ajallansakin kirjoittavan esseeseen.

Sen sijaan vertaa itseäsi aiempiin töihisi. Tutki, onko parannusta tapahtunut. Jos ei, niin kokeile parantaa hiukan seuraavalla kerralla. Kun parannat vaikka vain 1% joka kerralla, niistä kertyy lopulta huomattavaa kehitystä.

4. Iloitse jokaisesta edistyksestä, voitosta ja virheestä

Huolimatta siitä, että John Lennon oli yhden maailman menestyneimmän roc-bändin laulaja ja perustaja, hän sanoi eräässä haastattelussa:

I’m dissatisfied with every record the Beatles ever fucking made.

Perfektionisteilla on taipumusta noteerata ainoastaan virheet ja epäonnistumiset. Onnistumiset ovat toissijaisia, koska ”nekin olisivat voineet mennä paremmin”.

Toki jatkuva parantamisen halu on sopivissa määrin suotavaa, mutta ainoastaan tyytymättömyyden tunteminen kaikesta tekemästään ei niinkään.

Mitä jos kokeilisit iloita myös edistyksestä, voitosta ja epäonnistumisesta? Kyllä – epäonnistumisistakin. Tarkoitan sitä, että jos omasta mielestäsi epäonnistuit, ole iloinen, että tunnistit virheen ja otat opiksesi siitä. 

Erityisesti edistyksestä ja voitoista – pienistäkin – on tärkeää olla ylpeä. Jos esimerkiksi jonkin kielen sanakoe meni paremmin kuin edellisellä kerralla, voit hyvillä mielin taputtaa itseäsi olkapäälle.

5. Ole realistinen

Ole realistinen. Asia, josta stressaat… Onko se oikeasti oleellista? Onko jollain pienellä, mitättömällä yksityiskohdalla mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta? 

Tee itsellesi pieni reality-check ja kysy itseltäsi seuraavat kysymykset:

  • Miltä tilanne näyttäisi ulkopuolisen näkökulmasta?
  • Miten itse neuvoisin samassa tilanteessa olevaa ystävääni?
  • Onko asialla merkitystä viikon/kuukauden/vuoden päästä?
  • Mikä on pahinta, mikä voisi tapahtua?
  • Onko tällä oikeasti mitään merkitystä?

Yhteenveto

Päätän postauksen tähän – ja totta puhuen, se ei mielestäni ole täydellinen. Vielä olisi asioita, jotka olisin halunnut lisätä tähän. On muutamia lauseita, jotka kuulostavat korvaani vähän hassuilta. 

Mutta sillä ei ole väliä. Se on mielestäni tarpeeksi hyvä, ja se riittää minulle. Toivottavasti se riittää sinullekin ja tästä oli apua!

Tähän loppuun tahdon vielä muistuttaa, että jos itsekritiikki ja ahdistus äityvät kovin pahaksi, on ok pyytää apua esimerkiksi koulupsykologilta!

Kiitos, kun luit artikkelin! Mitä ajatuksia se herätti? Koetko olevasi perfektionisti? Kerro kommenteissa!